Ensimmäinen askel hakuun...

Eilen mentiin metsälenkin jälkeen hieman kokeilemaan Åkelle ensikertaa hakua... tallasimme kaksi kaistaletta n.50 syvät ja 20-30 m leveät vastakkain ja Molli sekä Neero sai ensin ottaa pari pistoa suorapalkkana.

Kun kerran alue oli tallattu ja intoahan meillä piisaa treenata :) sai Åkekin kokeilla etsimistä. Aluksi Åsa syötti nameja Åkelle alueen läheisyydessä, sitten siirryttiin kaistaleelle. Åke sai katsoa kun Åsa meni n.6-8m päähän ja mennessään kutsui Åkea ja heilutti namipurkkia. Åke lähti innoissaan loikkimaan Åsan luo ja ihan oli täpinöissään kun sai nameja näin iisisti. Åsa toi pois Åken kehuen ja nameja syöttäen, sen Åsa osaa todella hyvin ja toiselle puolelle sama homma. Minä tunnuin olevan haittatekijä Åken mielestä kun pitelin sitä kiinni Åsan loikkiessa houkutellen metsän uumeniin. Laskin pojan taas menemään ja innoissaan se loikki sinne "piilolle" ja häntä vispasi ja korvat oli niskassa iloa ilmaisten. Aika otushan tämä tuntuu olevan, kiinostunut sekä rohkea ..tuo ahneus ,se vie sitä vaikka mihin. Kolmas "akka"- ja en voi olla kuin iloinen, miten reipas pentu Åke on. Samalla lailla juoksi taas Åsan luo ja intoa puhkuen söi namit ja ei olisi halunnut lopettaa hommia ollenkaan. Lähti treenin jälkeen omin päin vaan tutkimaan aluetta jos olis vaikka pudonnut jokunen nami sinne piilolle, aika epeli :) jospa sitten hakua alan myös treenaamaan vaikka jälki on niin paljon helpompi , siis treenata, kun ei tartte porukkaa välttämättä. Katsellaan ja harjoitellaan molempia aika näyttää kumpi on "Åken laji" tai molemmat lajit :))

Oli pentu tyytyväinen reissun jälkeen ja oli kyllä Neerokin ...nukkui oikein kunnolla kaverin kanssa.
harmi kun on epätarkka otos, mutta niin ovat kavereita Neeron kanssa .

Åke alkaa tulla tutuksi...

Nyt kun Åke on jo kohta 4kk niin alan hieman oppimaan millainen kaveri se on. Hyvin on reipas ja utelias edelleenkin, mutta ylitse kaiken menee sen ahneus...siis tälläistä ahmattia ei mulla ole koskaan ollut. Vaikka se olisi kuinka täys, on se norkoilemassa lisää ruokaa tiskipöydältä, kolistelee Empun ja Neeron kippoja, nuolee niitä ja jos Empulta syödessä putoilee ruokaa lattialle, kiirehtii kyllä Åke heti paikalle putsaamaan , ei tarvi pyyhkiä mun sotkuja. Varasti keitettyjä kananmunia ja kuorineen ne uppos..joulutortut meni myös , eikä vatsa mene sekaisin mikä nyt on ainoa hyvä juttu tässä ahmatissa. Tätä ahneutta on ollut hyvä hyödyntää kun opetan sille juttuja. Noutamaan oppi jo muutaman kerran jälkeen, heittelin tavaroita lattialle leikkisästi hihkuen ja peräänhän se menee ja nappaa esineen tuoden sen mulle ja namit sille ,metallikapula on myös ihan tuttu kapine jo . Olen heitellyt kaikenlaisia esineitä ,kuten teelusikkaa, paistolastaa( muovista)tiskiharjaa, perunankuor.veitsi, metallinen kauha ja vaikka mitä, kaikki se tuo kun saa namia. Neero on hyvä kiihoke myös, mitä se noutaa ,nousee Åken innostus tuplasti noutaa. Iltaruoan kustannuksella otan sille eteen istumista ja kontaktia, osaa myös odottaa kauniisti ennen kuin annan luvan, jännää vaikka on sellainen ahmatti kuitenkin, niin on kuuliainen. Opetin myös tänään, miten otetaan nätisti huulilta makupala...oli siinä aluksi kyyneleet silmissä kun nappas kiinni, mutta kun rauhallisesti puhuin ja silittelin samalla, jo alkoi ottaa hillitysti ja varovaisesti namin suustani.
Heti ensipäivistä alkaen olen leikkinyt paljon Å kanssa taistellen leluilla ja heitellen niitä pois päin, sekä sitonut narunpäähän karvanallen jota vedän kuin viehettä ,tästä Å innostuu todella niin paljon, että kun syöksyy karvaan kiinni, ravistelee sitä ja sitten se saa hepulin ja pinkaisee keittiöön hirmuista vauhtia ja eteisen kautta takaisin hyppäen kaukaa sohvalle ja sieltä loikaten minun niskaani(istun aina lattialla kun leikitään) ja tappaa hetken taas karvalelua ja taas pinkoo keittiöön, Neerokin katselee silmät pyöreinä sen menoa. Kovin se innostuu näistä leikeistä .
Hihnalenkillä ollaan myös oltu ja siinä ei kummempia ongelmia ole, omaa paikkaansa se ei luonnollisesti osaa vielä pitää, mutta tulee hyvin mukana muuten. Tänään kävin ekaa kertaa koko lauman kanssa iltalenkillä ja siinä oli kyllä hihnat ristissä useamman kerran, mutta muuten meni ihan mukavasti. Kovin on tohkeissaan kun saa olla isojen keskellä, alkoi muffailemaan paria betoniporsasta , mutta aina se menee tutkimaan oudot jutut eikä peräänny koskaan. Olen hyvin mieltynyt Åken luonteeseen , se on aito paimenkoira, makoilee välillä yksikseen rappusilla , se saattaa olla kauankin yksikseen pihalla luita järsien tai vain tähystellen ympäristöä.
Etenee pitkällekkin yksikseen metsässä, seurailee sivusilmällä kuitenkin missä me mennään ja tulee reippaasti luo kun vislaan tai kutsun luokse.
Ei ole ronkeli ilmojen suhteen eikä maastojen, menee niin vesilätäköissä kuin asfaltilla tai jäällä , kiipeilee liiterin puukasojen päällä ja ihan mietin mitä olisi sellaista joka hieman huolestuttaisi...tällä hetkellä ei mikään..no jotain jos nyt heitän tämä tolkuton pissaaminen kun hana tuntuu vuotavan välillä kuin niagara . No kyllä niitä tietysti ilmaantuu sitten kun poika tuosta kasvaa, mutta hyvä on alku ainakin.
Kynsien leikkuut ja muut" huoltotyöt"se antaa tehdä vikuroimatta, ainoastaan turkin harjaamisesta se ei erityisemmin pidä.

Neeron tyylinäyte

Neero ja Åke keksi tämän hauskan jäisen alustan leikkikentäkseen.

Arki juttuja

Olen käynyt Åken kanssa muutaman kerran Karjaan keskustassa (ei ole mikään iso) tutustumassa liikenteen- ja ihmis vilinään, näin joulun aikaan Karjaallakin voi sanoa että on vilinää. Jotkut ihmiset pysähtyivät ihastelemaan pörröturkkista pentua ,toiset eivät huomioi millään lailla. Ne muutamat sitten jutustelivat meidän kanssa ja Åke on kivan avoin, ei hypi ilosta, mutta antaa räplätä ja ottaa kyllä ahneesti namit (omat namit mukana)jotka annan ihmisille . Eipä tuo pahemmin stressiä ota joten en usko että joka päivä tarttee rampata siellä. Apteekin edessä oli Cavaljeeri jätetty odottamaan, sitä Å kummasteli ja oli epäilevän oloinen, mutta jatkettiin matkaa muina miehinä.

Jälkeä ollaan tehty myös säännöllisen epäsäännöllisesti ja namit menee edelleen kaupaks :)

Neeron kanssa ovat uskomattoman hyvät kaverit, kyllä on noussut Neeron osakkeet mun silmissä, en osannut edes odottaa tälläistä suvaitsevaisuutta niin mahtavasti se on pennun kanssa, vaikka Å repii korvista ja roikkuu hännässä, N vain kääntyy ja ravistelee turkkinsa sitten heittäytyy selälleen kutsuen Å painimaan. Emppu ei noteeraa oikeastaan lainkaan Åkea, eikä myös Åke Emppua, antavat toisilleen oman tilan kun kerran niin on sovittu. Mainiota on seurata niiden "keskustelua" kun liikutaan metsässä ja kotona sisällä , hauskaa aikaa. Kohta tässä voi käydä niin että Åke on Neeron koira, nyt täytyy alkaa pelaamaan sen kanssa paaaaljon enemmän. Hauskaa aikaa kyllä tämä on...

Ja jälkitreenit jatkuu...

kuvat ja video: Eija Kärkinen

Kun kerran on mahdollisuus, niin taas tänään mentiin tekemään jälkeä Neerolle ja Åkelle.

Åkelle nyt reilut 10askellusta ja kuivamuonat askelmien päälle loppuun pieni kippo missä loppumuonat ja sammaleet ympärille että ei heti näe sitä.10 min jäljen kypsytys ja Åke hommiin.

Alussa pyöri kiihkosta nappuloiden hajun saadessaan kirsuunsa, aikansa tuhistuaan alkoi rampata askel askeleelta oikeaoppisesti nameja popsien, jatkoi ja tuhisi ,söi nameja . Å keskittyi hommaan 100% ja kun jälki loppui, meni vielä ohitse kun oli niin tosissaan hommissa luttana pieni :)loppukipon, kunnes huomasi sen ja innolla popsi loput muonat. Eija otti videolle tämän jälkihomman ja jos osataan niin lataan sen tänne jossain vaiheessa. On pentu kyllä todella rauhallinen kun tekee hommia ja tarkka. Eikä meinannu lopettaa, kun olimme autonluona(ei kovin kaukana ollut) pinkaisi takaisin sinne samaan paikkaan mistä aloitimme jäljen ja ajoi sen uudestaan, oli kai jäänyt muutama nami huomaamatta :) hinku oli kova ja sain hakea sen pois, parempi jättää hinku siihen hommaan kun antaa kyllääntyä.

Pitihän sitä hieman "tottistella" kun oli kerran paparazzi paikalla.

Lumeton aika, jeeeee

Vaikka lapsia tämä lumettomuus ei ilahduta, meille se on luxusta, kun saa jatkaa Åken ja Neeron kanssa jälkitreenejä.
Metsähän on aivan vihreä ja lumeton, aivan mahtavaa koiraihmisen silmin ja mielin :)


ja vaikka ilma oli hieman hämärä ja kostea, ei satanut kuitenkaan ihan koko ajan joten vallan mainiota jälkitreenien tekoon :0)


Åkelle tallasin nyt sen ihka ensimmäisen 5 askeleen jäljen jonka annoin vanheta 15-20min. Joka askelmalle nami ja alkuun pieni kasa josta jälki lähti. Panta kaulaan ja flexi siihen kiinni. Vapautin kelasta n.4m liinaa ja sitten mentiin hommiin. Laskin Åken maahan ja se on kuin duraselpupu joka alkaa heti rampata kun jalat osuu maankamaralle. Namit alkoi häipyä sen puikkonokkaan ennätys vauhtia ja se yritti etsiä niitä lisää ympäriltään, ruudusta kun oli jo oppinut nameja etsimään. Kun niitä ei löytynyt, ohjasin hieman kädelläni sitä oikeaan suuntaan ja siitä se lähti, hyvin tarkkaan ja keskittyneesti se eteni nami namilta eteenpäin. Yht-äkkiä ilmestyy sitten ihan vieras koira metsästä ilman ohjaajaa ja minä Eijalle sanomaan..ota se kiinni, ja mitä tekee Åke, jäljestää (syö nameja) eikä kuule tai näe mitään sirkusta ympärillään. Omistaja kutsuu koiraansa ja huutelee meille onkohan koira siellä , me vastaillaan että täällä on ja Åke se vaan kulkee nameja napsien. Kyllä on perso ruualle tämä pentu, ei ole mulla ennen ollut näin ahnetta pentua, se on aika jännää kyllä, kun ruokaa on tarjolla muu maailma on pois suljettu. Oikein olin tyytyväinen molempien koirien suoritukseen.

Kaikki siis sai onnellisen lopun, karannut koirakin oli onneksi vaan utelias eikä vihainen . Oli kuullut/haistanut meidät jotenkin ja päättänyt tulla katsomaan mitä puuhasimme. Omistajakin oli helpottunut koiransa löydettyään. Oli siellä siis häiriötekijöitäkin ihan tilaamatta.



Esineruutukin sitten otettiin , leikin lelulla alueella Åken kanssa ja nakkasin välillä lähietäisyydelle, alkoikin etsiä nameja maasta kun haistoi niitä ensin minun kädestä?!! Heitin muutaman kerran uudestaan ja ponkaisi viimein hakemaan lelun ja se toi sen minulle , annoin nameja ja heitin vielä kerran ja sama juttu se toi sen minulle. Olen sisällä leikkinyt paljon näitä lelulla riepotusjuttuja ja se on jo oppinut sen että leikki jatkuu jos tuo mulle lelua, jos ei tuo ei liiku itsestään lelu joten ... :) on kivaa kyllä tämä pennun kanssa puuhastelu ja tietty jo paljon osaavan Neeronkin kanssa.Toivottavasti vielä ehditään tehdä monta jälkeä

Lisää koirakavereita.

Tänään mentiin Empun, Neeron ja Åken kanssa treffaamaan Belkkari-neitoja Allia ja Viiviä .

Tutustumisen välissä otin Neerolle ruutua ja ohjattua noutoa, oli N mielissään ja teki innokkaana hommat saadessaan mun kanssa touhuta ,kun Åke saa nyt luonnollisesti paljon huomiota niin ei tule Neerolle liian erilaiseksi arkielämä jos ei saa välillä edes"totella".

Toinen belkkareista,Viivi, sai jäädä autoon, ensin kyllä se antoi Empulle pienen pöllytyksen joka tuli Viivin mielestä liian lähelle ,joten Eija oli sitä mieltä, että Viivi saa olla jäähyllä koska se ei ole kovin lempeä varmaankaan pentua kohtaan....sitten Eija päästi Alli-belkkarin kentälle ja tutustumaan Åkeen. Alli on reilu koira ja emme sallisikaan tälläisiä kohtaamisia jos olisi syytä epäillä ettei tulisi toimeen pennun kanssa.
Åke kun huomasi Allin ,ravasi se itsevarmana moikkaamaan uutta tuttavuutta. Olipas hauska tilanne, kun Alli alkoikin pakittamaan ja oli todella hämillään, että mitä tää nyt on??? Åke vaan teki enempi itseään tykö ja Alli pakitti ja luikki sitten hieman sivummalle..silti Alli oli hyvin lempeä eikä osoittanut minkäänlaista vihamielisyyttä pennulle, ihmetteli sitä vaan ja väisti kohteliaasti . Hyvin siis kaikki sujui ja varmasti seuraavalla kerralla menee jo tuttavallisemmin. Åke myös sai tilaisuuden leikkiä ekan kerran ihan vieraan(Eijan) ihmisen kanssa ja leikkihän tuo:)
Harmi kun päivä oli niin harmaa että ei oikeen kuvia viitsinyt ottaa.

Viime hetken treeni ennen lumentuloa...

Eilen kerkesin tehdä Åkelle kolme namiruutua, tänään olikin aamulla lumi satanut maahan joten se oli viimetipassa.

Hyvin on alkanut Åke pysymään ruudussa ja tarkkaan napsii kaikki nappulat tarkkaan ja keskittyneesti. Seuraavaan ruutuun ja taas naposteli huolella kaikki. Alkaa Å pysymään hyvin alueella, kun huomaa että rikkoutuneella maalla ne namit luuraa ja muualla ei. Kun kaikki kolme ruutua oli nuuskittu ja putsattu nappuloista, palasi Åke vielä alkuruutuun tsekkaamaan josko olis jotain jäänyt, tämä osoitti että on ymmärtänyt idean, hauska juttu sinänsä. Harmi kun lumi tuli nyt , mutta on siinä hyvätkin puolensa kun on valoisampaa, jatketaan sitten keväällä jos näin on.

Åken juttuja

Nyt on Åke ollut viikon jo täällä uudessa kodissaan. Tänään sai karvaasti tuntea kuinka käy, jos on liian röyhkeä. Neero on ollut uskomattoman pitkäpinnainen pennun hampaissa, se kun on roikkunut N hännässä, purrut tassuja ja hyökkinyt kyljille. Tänään N kyllästyi kun Åke tuli puremaan sitä käpälästä, N murisi ensin mutta tuo rämäpää vaan innostui josta seurasi pieni kurinpalautus. N koppas kuonolle, ei purrut vaan ärähti ja "löi" kuonollaan, voi hitsinpimpula mikä kiljuminen siitä seurasi ja sitten Åke meni mököttämään keittiöön. Oli niin henkisesti satuttanut itsensä, että ihan säälitti kun silmät oli pienen pienet ja ei vilkaissutkaan N päin. Oppia pitää rajat, muuten ei yhteiselämä suju.

Olen tehnyt Å" makkararuutuja" nyt tiistaista-tähänpäivään. Kaks-kolme ruutua per/päivä iltapäivän ruoka-annos siis syödään metsässä, ruudussa.
Lelunkanssa myös pelataan metsässä, heitän sitä Å kanervikkoon ja innoissan se "tappaa"lelua ja tuo minulle , että leikittäis lisää.^^

Kontaktia Åke ottaa ihan sponttaanisti ja istuu odottamaan kauniisti ennen kun annan ruokakipon.

Sisäsiisteyttä treenataan nyt urakalla, noi kasat kun kasvaa samaa tahtia kuin koirakin :)