Nyt kun Åke on jo kohta 4kk niin alan hieman oppimaan millainen kaveri se on. Hyvin on reipas ja utelias edelleenkin, mutta ylitse kaiken menee sen ahneus...siis tälläistä ahmattia ei mulla ole koskaan ollut. Vaikka se olisi kuinka täys, on se norkoilemassa lisää ruokaa tiskipöydältä, kolistelee Empun ja Neeron kippoja, nuolee niitä ja jos Empulta syödessä putoilee ruokaa lattialle, kiirehtii kyllä Åke heti paikalle putsaamaan , ei tarvi pyyhkiä mun sotkuja. Varasti keitettyjä kananmunia ja kuorineen ne uppos..joulutortut meni myös , eikä vatsa mene sekaisin mikä nyt on ainoa hyvä juttu tässä ahmatissa. Tätä ahneutta on ollut hyvä hyödyntää kun opetan sille juttuja. Noutamaan oppi jo muutaman kerran jälkeen, heittelin tavaroita lattialle leikkisästi hihkuen ja peräänhän se menee ja nappaa esineen tuoden sen mulle ja namit sille ,metallikapula on myös ihan tuttu kapine jo . Olen heitellyt kaikenlaisia esineitä ,kuten teelusikkaa, paistolastaa( muovista)tiskiharjaa, perunankuor.veitsi, metallinen kauha ja vaikka mitä, kaikki se tuo kun saa namia. Neero on hyvä kiihoke myös, mitä se noutaa ,nousee Åken innostus tuplasti noutaa. Iltaruoan kustannuksella otan sille eteen istumista ja kontaktia, osaa myös odottaa kauniisti ennen kuin annan luvan, jännää vaikka on sellainen ahmatti kuitenkin, niin on kuuliainen. Opetin myös tänään, miten otetaan nätisti huulilta makupala...oli siinä aluksi kyyneleet silmissä kun nappas kiinni, mutta kun rauhallisesti puhuin ja silittelin samalla, jo alkoi ottaa hillitysti ja varovaisesti namin suustani. 
Heti ensipäivistä alkaen olen leikkinyt paljon Å kanssa taistellen leluilla ja heitellen niitä pois päin, sekä sitonut narunpäähän karvanallen jota vedän kuin viehettä ,tästä Å innostuu todella niin paljon, että kun syöksyy karvaan kiinni, ravistelee sitä ja sitten se saa hepulin ja pinkaisee keittiöön hirmuista vauhtia ja eteisen kautta takaisin hyppäen kaukaa sohvalle ja sieltä loikaten minun niskaani(istun aina lattialla kun leikitään) ja tappaa hetken taas karvalelua ja taas pinkoo keittiöön, Neerokin katselee silmät pyöreinä sen menoa. Kovin se innostuu näistä leikeistä .
Hihnalenkillä ollaan myös oltu ja siinä ei kummempia ongelmia ole, omaa paikkaansa se ei luonnollisesti osaa vielä pitää, mutta tulee hyvin mukana muuten. Tänään kävin ekaa kertaa koko lauman kanssa iltalenkillä ja siinä oli kyllä hihnat ristissä useamman kerran, mutta muuten meni ihan mukavasti. Kovin on tohkeissaan kun saa olla isojen keskellä, alkoi muffailemaan paria betoniporsasta , mutta aina se menee tutkimaan oudot jutut eikä peräänny koskaan. Olen hyvin mieltynyt Åken luonteeseen , se on aito paimenkoira, makoilee välillä yksikseen rappusilla , se saattaa olla kauankin yksikseen pihalla luita järsien tai vain tähystellen ympäristöä.
Etenee pitkällekkin yksikseen metsässä, seurailee sivusilmällä kuitenkin missä me mennään ja tulee reippaasti luo kun vislaan tai kutsun luokse.
Ei ole ronkeli ilmojen suhteen eikä maastojen, menee niin vesilätäköissä kuin asfaltilla tai jäällä , kiipeilee liiterin puukasojen päällä ja ihan mietin mitä olisi sellaista joka hieman huolestuttaisi...tällä hetkellä ei mikään..no jotain jos nyt heitän tämä tolkuton pissaaminen kun hana tuntuu vuotavan välillä kuin niagara . No kyllä niitä tietysti ilmaantuu sitten kun poika tuosta kasvaa, mutta hyvä on alku ainakin.
Kynsien leikkuut ja muut" huoltotyöt"se antaa tehdä vikuroimatta, ainoastaan turkin harjaamisesta se ei erityisemmin pidä.
Neeron tyylinäyte
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti