Hauskat hetket

Åkella riittää ohjelmaa kun eilen taas koko Noutajaremmin kanssa lenkille ja tänään sitten sai ikäistään seuraa. Tämä ihana Pyreneitten mastiffipentu "Peetu" 4kk on Åken pentufrendi :)Olimme taas kaupungilla kävelyllä ja sen päälle sitten vielä mukavat leikkihetket, oli niin kaunis päiväkin. Lisää hauskoja kuvia löytyy kotisivujemme Galleriasta jossa on kuvasarja noiden vesseleitten leikistä.

Harmi kun kone tilttas yöllä ja nuo pelkät kuvat vaan latas, eli ei videota aukea kuin tuo yks vaan alla ja tasokin heikkeni paljon...otetaan uusiks lähipäivinä.

Åke kasvaa

Taas on viikko takana ja Åken hammasrivistö näyttää nyt aika hassulta kun uudet etuhampaat töröttää yläikenissä ja kulmahampaat alkaa puhkeamaan, vielä on maitohampit paikoillaan kulmissa, mutta kyllä ne sieltä ajallaan lähtee. Repimisleikit ei oikeen nyt maistu (vaik ois hyvä) saattaa suu olla hellänä. Luita järsii mieluusti . Turkki alkaa vaihtua vaikka ei sitä juuri huomaa, on tolla kyllä sellainen pehko toi turkki karvaa on vaikka muille jakaa.
Eilen olin vuorostani ohjaamassa tottistreeneissä Inkoossa, mutta ennen sitä olin penturyhmässä Å kanssa. Mukava on siellä käydä ja hieman ottaa pientä treeniäkin, kovin on tärkeen näköinen pentukoira tämä Å kun temppuja opetellaan, ei varmaan ole hajuakaan vielä mitä me touhutaan , mutta on olevinaan että kaiken ymmärtää, on se niin ihana pakkaus. Paikalla olevista koirista ei Å välitä eikä noteeraa kummemmin, katselee silloin tällöin kun ne ohitse porhaltaa mutta ei kiihotu millään tavalla . On hyötyä tosta meidän yhteislenkkeilystä Åsan koirien kanssa, Å on tottunut isoon porukkaan niin ei kiinosta ylenmäärin muut koirat. Kaikki on mennyt niin luontevasti, että olen todellakin myyty tälle pikku prinssille.

Sitä sun tätä

Vauhtia piisaa Åkella ja kyllä on itsellä hyvä mieli, kun pentu saa painella nuoruuden innolla ja tutkia maailmaa siinä sivussa .

Välillä hieman totellaan pikku juttuja, kuten hiirimaton tarkennusta ruudussa , noutoa metallilla ja puukapulalla, itse liike ei vielä ohjelmassa, vain kapulan reipasta noutoa käteen saakka. Jälkeä kerettiin ottaa vielä molemmille koirille ennen lumentuloa, tokoa myös Neerolle tänään ja sehän on kivaa ja hyvin on liikkeet muistissa vaikka kerran kuussa otan.

Kaupungilla käydään kävelyllä viikolla muutamia kertoja ja kaikki sujuu ihan ilman stressiä. Yhteislenkit ne on mukavia myös ja Åke on käynyt pentukävelyllä jälleen pyreneit.mastiffi" Peetun"kanssa . Suuntasimme jälleen Karjaan keskustaan jossa oli nyt hieman vilkkaampaa kun liikkeet olivat vielä auki. Marssimme ihan pokkana rautakauppaan kun ovikin oli kutsuvasti auki ja siellä pari myyjää tuli ihastelemaan pentuja, olivat pennut kuin kotonaan, molemmat ihan ok. Hauskaa on niiden kanssa kaupungilla kävellä ja seuraava suunitelma onkin rautatieasemalle junia katselemaan:)hissillä alas ja ylös. Åke ei noteeraa sen kummemmin rekkoja kuin muitakaan ajopelejä, no mopot herättää hieman pörhentelyä mutta kelläpäs ei herätä . Vastaan tulevat koirat ohitetaan kauniisti nameja syötellen jos tarve vaatii. Pölynimuri saa Åken raivostumaan, sen kimppuun hyökätään välittömästi ja letku saa kyytiä sekä suuosa myös, rauhoittelen sitä kyllä ja saan sen hiljakseen luopumaan hyökkäysyrityksistä, mutta perässä se kävelee ja "kiroilee" hampaiden välistä kuitenkin. Naapurin kissa on aiheuttanut myös lievää "köhää" eli muff, muff muff se tuhahtelee seuratessaan kissan hiippailua. Varikset samoin saa sen muffaamaan mutta hyökkäysyritykset ovat aika vaatimattomia

Åken sisäsiisteys on hyvällä mallilla, ei ole tehnyt jätöksiä kun töistä olen tullut kotiin...ei pissaa ei mitään (hmm, onkohan syönyt kakkansa :)) pyytää ulos tarpeelle, hyppää ovea vasten tai tulee tuijottaa yöllä mun naamaa ja haukahtaa ,khiuh ,silleen aika kimakasti mutta hillitysti jatkaa tassuilla huitaisemalla jos en vielä herää ja jos en vieläkään reagoi, (pelleilen sen kanssa) hyppää sänkyyn saisomaan mun päälle ja nuolee naamaa , ihana otus ja niiiiiiin fiksu :)))Ååke-pååke påksu påkeri .. råker ,åkkeri , ååppeli eli lempinimiä on .

Åke penturyhmässä

Tänään mentiin Åken ja Neeron kanssa Inkooseen tokotreeneihin maneesiin. Ensin penturyhmään Å kanssa ja sitten kilpailevien tokoryhmään Neeron kanssa.
Menimme Åsan autolla eli oltiin kyytimiehinä, hyvin meni matka "häkissä" takana , ei Å protestoinut juuri lainkaan, alussa hieman haukkui mutta kävi sitten maate ja rauhoittui, vaikka ekaa kertaa vieraassa kyydissä ja takakontissa , olihan Neero siellä turvana.
Maneesin saapuessamme siellä oli jo muita pentuja, tosin kaikki aika kookkaita pentuja, Åke tais olla kokonsa puolesta pienin. Kovin se oli pörhöllään kun menimme sisälle, että täältä tulee koiramaailman kingi-tyyliin, eli ihan luonnollisesti siinä tutkaili porukkaa ja sitten mentiin rinkiin ottamaan kontaktia ja hieman kohtaamisia sekä "tuomari"tarkistus ja kaikkeen Å suhtautuu ihan normaalisti. Kokeilin myös noutoa nyt ihan uudessa paikassa ja muutaman kerran jälkeen se toi kuin toikin kapulan.
Oli mukava todeta taas että sillä on palikat paikallaan päässä, ei ota mitään stressiä uusista tilanteista, koirista, äänistä, ihmisistä vaan teki niinkuin nyt 4kk pentu tekee :)hieman ihmetellen että ai, täälläkin saa nameja kun pällistelen mammaa. Kun Åke joutui vuorostaan yksin autoon, Neeron ollessa koulutuksessa, annoin luun sille ajankuluks ja jonkin aikaa se olikin ihan innoissaan sen kimpussa mutta jossain välissä kuulin kun se haukkui kiukkuaan, mutta sehän kuuluu asiaan.
Oli mukava tavata muita koiria ja tuttuja, tästä se lähtee nyt..

tokoillaan hieman

Maanantaina haimme Åkelle vahvistusrokotukset ja nyt on sitten kaikki vastukset kropassa. Eläinlääkäri sanoi, että Åke on käytökseltään reipas ja hyvin "asiallinen" pentu :)

Onneksi innostuin Maanantaina treenaamaan, sillä Tiistaina meni selkä jumiin, noidan-nuoli iski ja olen ollut aika liikuntakyvytön eilisestä asti, mutta kyllä se tästä. Onneksi koirat pääsee pihalle kuitenkin koska tykkäävät.

Neerolle enimmäkseen otin ruutua ja ohjattua noutoa, mutta kokeilin Åkelle myös tötsien kanssa ruutua. Olen sisällä opettanut sille hiirimatolla merkkaamista ja nyt laitoin sen sinne ruutuun. Käytän Å sanaa "matto" ruudun sijasta, tuntuu kolahtavan paremmin .Ekaa kertaa ulkona ja oikea ruutu . Vein Åken kanssa matolle namin ja sitten noin metrin päästä lähetin sen ja sanoin -matto- ensin meni nenä maassa..jäljestäen, mutta matolle saapuessaan naksautin ja se löysi juuri sopivasti namin !..uudestaan sama homma ja nyt meni jo paremmin matolle, kolmas kerta ja nyt jo katsoi ruutuun ja suoraan matolle-naks- ja palkka matolta. Lopetin tähän.

Kaukkareita myös ulkona yleisellä alueella ekaa kertaa istu-maahan-istu-maahan ja nämä vielä ihan olen Å edessä , mukavasti tekee eikä piitannut vaikka ohikulkijat ramppas hiekka jaloissa rahisten ja jotkut sauvojen kanssa.

Tänään kun ei oikeen muutakaan pysty kipeän selän kanssa ,opetin Å kaukkareiden seiso-liikettä.(pystyn olemaan polvillani lattialla) Sanon ylös, laitan käden vatsan alle ja poika pomppaa oikeen ylös, eli käskytän ylös- sanalla. Åkesta on hauskaa oppia, ihan on täpinöissään ja ihanat mantelisilmät on ihan mustat ja kipinöivät kun se innostuu lopuksi leikkimään mun kanssa, tällästä pientä me ny puuhataan.

Åkellekkin jälkeä taas

Åkelle tallasin n.40-50 askelmaa pitkän jäljen nappuloita tiuhaan jättäen ja se sai vanheta n.15-20 min jotakuinkin.
Åkehan on jo oivaltanut, että kun alan säätelemään sille pantaa ja liinaa(flexi) niin on valmiina hommiin. Alun osoitan sille kädellä viitaten maahan ja siitähän se lähti kuin duraselpupu menemään nappuloita imuroiden ahnaasti kitaansa. Ihan mukavasti se on juonessa mukana. Saan pidätellä sitä kun on niin ahne ruuanpäälle, menee aika kyytiä muuten ja ei opi sitten kunnolla jälestämään. Ei ota mitään pulttia siitä vaikka jarrutan liinasta , estäen sitä menemästä täysillä, alkaa vaan keulimaan hassuliini .Pitäähän se heti alkuunsa oppia tekemään oikeaoppisesti hommia. Ihan on mukavaa kyllä ,,,tämäkin homma.
Lenkille sitten vielä koko porukan kanssa ja siellä Åke painelee muiden seassa kuin vanha konkari, aika räväkkä koira tämä kyllä on, tulinen ja itsevarma ...saa nähdä miten sitten suu pannaan kun tulee murkkuikä :/ Voi olla että Åken kanssa ollaan napit vastakkain niin Neeron kuin mun kanssa tai sitten ei. . Ihan on erityyppinen kuin Neero, siksi tämä onkin niin mielekästä molempien kanssa touhuta. Neero on aina valmis kuin partiopoika ja sen elämä on toimia ja leikkiä...Åkesta ei vielä tiedä mikä siitä tulee isona ja minkälainen ,se on arvoitus :)

Puuhastelua

Åke kasvaa ja alkaa muistuttaa jo aikuista Collieta vaikka pentukarvaa on vaikka millä mitalla vielä, mutta naama on venynyt ja etuhampaat ylhäällä on vaihtumassa . On niitä irronnut jo muualtakin ja kovin nauttii kun saa kaluta luuta .

Torstaina Åke tutustui Pyreneittenmastiffin pentuun "Peetuun" joka on saman ikäinen ,mutta " hieman" rotevampi ipana kuin sutjakka Collienapero Åke. Käytiin keskustassa kävelyllä ja kovin herättivät hilpeyttä paikallisissa kun painin tynkää siinä kesken kaiken alkoivat suorittamaan. Paluulenkillä mentiin metsäpolun kautta jossa saivat juosta irti ja oikein hassutella, oli niin mukavaa katsella kun samanikäiset pennut painivat, niin ovat hassuja. Seuraavalla kerralla otetaan kyllä kuviakin.

Neerolle ei voi merkkiä pihalla nyt treenata koska Åkehan menee ja nappaa ämpärin joka kerta itselleen joten erikseen pitää ne treenit sitten treenata.

Olen Åkelle opetellut tuota naksuttimen käyttöä ja alkaa toimia melko kivasti jo , ymmärtää pointin. Kaukoja istu-maahan tekee jo mukavasti (siis minä ihan naamassa kiinni melkein)ja nouto sujuu jo melkoisen mukavasti, palauttaa käteen esineet(polvillani lattialla). Pikkuisen noita liikkeitä treenailen koska se ilmiselvästi lähentää meitä, Neero kun viettää aikaa paljon Åken kanssa telmiessään niin saan Åkeen kontaktin näin , pentuaikaa saa napero viettää rauhassa mitään himotreeniä en ala tekemään vaan hissunkissun.

Åke hakuilee

Åkelle en tänään jälkeä tehnyt, hurahdin tuohon hakuun...Åke tuntuu sopivan tähän(kin) lajiin. Esineruudun uusiokäyttöä eli Åkelle siitä saimme hyvän, tallatun hakualueen , ennen kuin siirryimme alueelle teimme pienen esivalmistelun Eijan ja Åsan kanssa. He olivat vastakkain n.4m päästä toisistaan (alueen ulkopuolella)ja Åke sai ottaa kontaktia oma-aloitteisesti vuorotellen kumpaakin. Hienosti homma toimi, kun Åsa näytti Åkelle että namit loppui, kääntyi se Eijan puoleen ja porhalsi sinne syömään nameja ja sitten taas Åsalle. Tämän jälkeen siirryimme metsään ja Åsa ensin meni väijyksiin puun taakse istumaan. Kyllä on mainio pakkaus tämä Åke, niin innoissaan juoksee mm ja ihan täpinöissään siellä kun on luona , on todella jännä juttu. Eija meni vuorostaan kyykkimään toiselle puolelle aluetta ja sain oikein pidellä rimpuilevaa pentua, niin oli hinku päästä perään. Hienosti irtosi nytkin ja pysyi Eijan luona ihan keskilinjalle asti takaisin tuodessa. Otettiin toistot päälle eli 4 "akkaa" Å löysi ja kun poistuimme alueelta, niin Åke ramppasi meidän jonossa kuin vanha konkari mukamas, niin oli isoa koiraa että, reipas kuin mikä ...
Metsälenkki tehtiin taas päälle, eli 7 koiran lauma , (Emppua en enää mukaan treeneihin ota tuntitolkulla kylmässä makoilemaan )siinä on hyvä kasvuympäristö Åkelle kun kaikki ovat niin ihania Åkea kohtaan, eli täysin sulautuu laumaan ja kukaan ei sitä ahdistele, päinvastoin, Emma ja Ida labbikset olivat niinkuin Åke olisi ollut laumassa aina. Åke meni Mollia leikittämään ja Molli sai hepulin juoksemalla ympäriinsä , on ne niin mukavia koiria kaikki. Eijan belkkaritkin oli ihan jo samaa pataa, Alli jopa nuuhkaisi Åkea ja oli ihan kaveri sen kanssa. Viivilläkin hermot piti :))Kyllä itsekkin taas sai energiaa kun oltiin 4 tuntia ulkona ja kivaa oli.