lauantai 8. joulukuuta 2007

Lumeton aika, jeeeee


Vaikka lapsia tämä lumettomuus ei ilahduta, meille se on luxusta, kun saa jatkaa Åken ja Neeron kanssa jälkitreenejä.
Metsähän on aivan vihreä ja lumeton, aivan mahtavaa koiraihmisen silmin ja mielin :)


ja vaikka ilma oli hieman hämärä ja kostea, ei satanut kuitenkaan ihan koko ajan joten vallan mainiota jälkitreenien tekoon :0)


Åkelle tallasin nyt sen ihka ensimmäisen 5 askeleen jäljen jonka annoin vanheta 15-20min. Joka askelmalle nami ja alkuun pieni kasa josta jälki lähti. Panta kaulaan ja flexi siihen kiinni. Vapautin kelasta n.4m liinaa ja sitten mentiin hommiin. Laskin Åken maahan ja se on kuin duraselpupu joka alkaa heti rampata kun jalat osuu maankamaralle. Namit alkoi häipyä sen puikkonokkaan ennätys vauhtia ja se yritti etsiä niitä lisää ympäriltään, ruudusta kun oli jo oppinut nameja etsimään. Kun niitä ei löytynyt, ohjasin hieman kädelläni sitä oikeaan suuntaan ja siitä se lähti, hyvin tarkkaan ja keskittyneesti se eteni nami namilta eteenpäin. Yht-äkkiä ilmestyy sitten ihan vieras koira metsästä ilman ohjaajaa ja minä Eijalle sanomaan..ota se kiinni, ja mitä tekee Åke, jäljestää (syö nameja) eikä kuule tai näe mitään sirkusta ympärillään. Omistaja kutsuu koiraansa ja huutelee meille onkohan koira siellä , me vastaillaan että täällä on ja Åke se vaan kulkee nameja napsien. Kyllä on perso ruualle tämä pentu, ei ole mulla ennen ollut näin ahnetta pentua, se on aika jännää kyllä, kun ruokaa on tarjolla muu maailma on pois suljettu. Oikein olin tyytyväinen molempien koirien suoritukseen.
Kaikki siis sai onnellisen lopun, karannut koirakin oli onneksi vaan utelias eikä vihainen . Oli kuullut/haistanut meidät jotenkin ja päättänyt tulla katsomaan mitä puuhasimme. Omistajakin oli helpottunut koiransa löydettyään. Oli siellä siis häiriötekijöitäkin ihan tilaamatta.



Esineruutukin sitten otettiin , leikin lelulla alueella Åken kanssa ja nakkasin välillä lähietäisyydelle, alkoikin etsiä nameja maasta kun haistoi niitä ensin minun kädestä?!! Heitin muutaman kerran uudestaan ja ponkaisi viimein hakemaan lelun ja se toi sen minulle , annoin nameja ja heitin vielä kerran ja sama juttu se toi sen minulle. Olen sisällä leikkinyt paljon näitä lelulla riepotusjuttuja ja se on jo oppinut sen että leikki jatkuu jos tuo mulle lelua, jos ei tuo ei liiku itsestään lelu joten ... :) on kivaa kyllä tämä pennun kanssa puuhastelu ja tietty jo paljon osaavan Neeronkin kanssa.Toivottavasti vielä ehditään tehdä monta jälkeä

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Haluaa kans tuommosen jälkikoira!

Eija

Anonyymi kirjoitti...

Kipin kapin Eija jälkikoirakauppaan,parhaat viedään jo päältä :)))